Karmeita uutisia!

Sain tänään puhelun raakkaalta Ellin hoitajalta. Hän oli kuullut jossain sivulausessa, että Ellin veriryhmä on B. Soitti ja varmisti asian minulta. Lisäksi hän varmisti, että tiedänhän mitä se merkitsee. No en tiennyt. Ei ollut avistustakaan. Enkä kyllä muistanut, mikä oli Ellin veriryhmäkään. Mutta kyllä, se on B.

Piti tietysti heti googlettaa, mitä kiemuroita se B veriryhmä aiheuttaa kissojen astutukseen. Tässä joitakin faktoja:

Kissoilla on kolmea eri veriryhmää: A, B ja AB (erittäin harvinainen). A-alleeli on dominoiva ja b on resessiivinen mutaatiomuoto. A veriryhmä voi olla joko AA tai Ab (= B veriryhmän kantaja). Serologisesta verikokeesta ei voida nähdä onko A veriryhmäinen kissa muotoa AA tai Ab, jolloin se on B veriryhmän kantaja ja voi saada B veriryhmäisiä pentuja toisen kantajan tai B veriryhmäisen kissan kanssa. Ellin emo ainakin on A veriryhmää.

B-veriryhmäisellä naaraalla on veressään anti-A vasta-aineita, jotka tihkuvat ternimaitoon. Jos B naaraan astuttaa A uroksella, emon vasta-aineet imeytyvät pentujen verenkiertoon ja hajoittavat pennun punasoluja. Pentu sairastuu anemiaan ja pahimmassa tapauksessa kuolee.

Joillakin B naarailla on hyvin vähän antia-A vasta-ainetta, jolloin sen pennut selviävät ilman vaurioita. Usein kuitenkin vasta-ainemäärä kasvaa pentue pentueelta. Vaikka emolla ensimmäinen pentue selviäisi, toinen tai sitä seuraava pentue voi jo saada pahoja vaurioita. Joillakin naarailla on niin paljon anti-A vasta-aineita, että yksikään pentu ei selviä.

Veriryhmistä ei ole ongelmaa, jos naaras on A ja kolli B. B veriryhmäistä kollia voidaan huoletta käyttää kummankin veriryhmän naaraille. B-naaraalle ei ole mitään pakottavaa syytä etsiä B-kollia, sillä pentujen käsin ruokkiminen on hyvin yksinkertaista. Kokemusten perusteella pennut kasvavat ja kehittyvät vallan mainiosti, vaikka niitä on heti syntymän jälkeen ruokittu keinomaidolla.

Vasta-aineet ovat suurimolekyylisiä ja pystyvät imeytymään pentujen suoliston läpi vain ensimmäisten elintuntien aikana. Jos pentu ruokitaan käsin tai A-emon maidolla, suolisto kehittyy ja vasta-aineiden siirtyminen estyy. Pentu voidaan sitten antaa takaisin emon ruokittavaksi. Nykyään turvallisena rajana pidetään käsinruokintaa 16 tuntia. Emo voi muuten hoitaa pennut normaalisti mutta maidon imeminen on estettävä esim. sukkapuvulla.

***

Aikamoista, mitä jos olisin teettänyt pennut, entä olisi tiennyt asiasta mitään? Ehkä olisin kuullut asiasta jossain yhteydessä ehkä en. Kun nyt luin tästä niin kuulostaa kyllä aika haasteelliselta. En mina kyllä vielä ole heittänyt kirvestä kaivoon. Kyllä tuon asian kanssa voi elää, mutta vaatii PALJON valmistautumista. Mutta mähän tykkäänki haasteista 🙂