Synnytyksen komplikaatiot

Normaali synnytys

Ystäväni kertoi, että hänen kissansa tuli kerran yöllä verissäpäin synnyttämään hänen kainaloon. Ystäväni kantoi kissan pesälaatikkoonsa, istui viereen ja silitteli. Kaikkein ikävimpien supistusten aikana kissa murisi, joten ystäväni ymmärsi että nyt ei sovi silittää. Pennut syntyivät toisensa perään ja viimein kissa rauhoittui. Ystäväni kysyi kissaltaan, että ”tuliko kaikki?” Kuului reipas ”mau” ja ystäväni meni takaisin jatkamaan uniaan.

Yleensä kissat hoitavat itse synnytyksensä, ja niihin ei tarvitse ihmisen puuttua.

Entäs, kun kaikki ei menekkään hyvin? Ellimellin tarina

Heräsin aamulla Ellin oksentamiseen. Aamulla tuli pari lastia lisää. Läksin veljelleni kylään ja viivyin reilu pari tuntia. Sillä välin Elli oli oksentanut kaiken mahdollisen ulos. Voitte vain kuvitella miltä meidän olohuone, eteinen ja vessa näytti. Nopeasti laskettuna oksentanut lyhyessä ajassa 15 kertaa. Päätin viedä Ellin eläinlääkäriin, koska Elli oli oksennellut jo edeltävinä päivinä satunnaisesti.

Eläinlääkärissä ultrattiin maha ja otettiin verinäytteet. Kaikki näytti normaaleilta. Menimme kissan kanssa kotiin ja ystäväni haki apteekista pahoinvointilääkkeen. Ilta meni edelleen oksentaessa, vaikka annoin pahoinvointilääkkeen. Ensimmäinen yritys tuli nopeasti ulos. Aloin jo pelätä kissan kuivumista, koska kaikki oi jo tullut ulos, mutta jostain elimistö sen nesteen otti. Nukkumaan mennessä oksentelu laantui, mutta heräsin koko yön antamaan Ellille tunnin välein juotavaa hyvin pienen määrän. Elli itse olisi juonut vaikka lautasellisen kerrallaan, mutta en antanut sen juoda. Se olisi tullut kohta ulos kuitenkin.

Aamulla oksentelu alkoi ja jatkui taas. Vein kissan uudestaan eläinlääkäriin. Eläinlääkärikin raapi päätään, että mitä tässä nyt tekisi. Kysyi konsulttiapua muiltakin. Ultrattiin pennut että ovat edelleen hengissä ja sykkeet hyvät. Mietittiin syytä oksentelullekin.

1. Kätilötuttavani sanoi, että kyllähän jotku ihmisetkin oksentavat, kun synnytys on alkamassa. Jos ihmisellä niin miksei eläimilläkin? Rajuus oli kuitenkin poikkeavaa.
2. Mahatauti
3. Kohtutulehdukseen annettava antibiotti on alkanut ärsyttämään mahaa
4. Elli on herkkä kissa. Jos Elli koki tilanteen henkisesti jotenkin poikkeuksellisen raskaana
5. Yhdistelmä ylläolevista

Elli oli kuitenkin yleisvoinniltaan ja tilanteeseen nähden ihan hyvä. Pysyi jalkeilla ja seurasi tarkasti. Mitään pistoksia ei voitu antaa ilman rauhottavaa, ja rauhottavan aineen käyttö on vähän kyseenalaista tiineelle kissalle. Siispä lähdimme kotiin toivoen, jos oksentelu loppuisi.

Kotimatkalla tuli lapsivedet ja kotona synnytys käynnistyi. Elli rupesi ensimmäistä kertaa etsimään oikein kunnolla pesäpaikkaa ja oli todella levoton. Synnytys käynnistyi. Elli maksasi meidän sohvalla välillä kyljellään, välillä mahallaan ja selällään jalat harallaan. Jalat tutisivat ja välillä tuli supistuksia. Puin jo valmiiksi punaisen sukan päälle.

Synnytys oireet kuitenkin loppuivat ja Ellistä tuli vähän veltto. En oikein tiennyt, että pitikö Elli vain taukoa ja keräsi voimia vai oliko jokin mennyt pieleen. Tarkkailin tilannetta ja annoin 15-30 min välein vettä 0,5-1ml suoraan ruiskulla suuhun. Noin pieni määrä oli ainoa, jonka aiemmin huomasin pysyvän sisällä.

Iltapäivä vaihtui illaksi ja alkuyöksi. Pieniä virkistymisen merkkejä oli havaittavissa, mutta sitten oksentaminen alkoi taas. Lähdinkin siitä sitten saman tien pieneläinklinikan päivystykseen. Siellä päädyttiin hätäsektioon. Autoin valmistelemaan Ellin toimenpide kuntoon ja siirryin aulaan odottamaan. Olin yllättynyt, että sektion tekeminen kestää 1,5h.

Yöllä klo 2 maissa eläinlääkäri tuli kertomaan, että kaksi pentua selviytyivät, mutta ne olivat todella heikossa kunnossa. Yksi pentu oli kuollut jo paljon aiemmin ja siitä ei olisi ollut eläjäksi. Sillä oli pahoja kehityshäiriöitä. Tämä kuollut pentu oli jäänyt jumiin synnytyskanaviin ja esti eläviä poikasia tulemasta ulos. Ilman sektiota pennut ja emo olisivat kuolleet.

Kotiutuminen

Kun emo virkosi niin olimme kuulemma valmiit lähtemään?! No onneksi hoitajilla oli aikaa ihmetellä pennun ruokintaa ja näyttivät miten kissa pissatetaan. Elli oli lääkkeistä pökkeryksistä ja käyttäytyi agressiivisesti pentuja kohtaan.

Kotona laitoin pennut pesään ja päästin Ellin varovaisesti ulos kopasta. Se oli sen verran ”selvä”, että pysyi pystyssä ja ajatuskin näytti kulkevan. Se juoksi saman tien etsimään niitä polkemiaan pesäpaikkoja. Toin toisen pennun näytille. Elli nappasi niskasta kiinni ja kiikutti pennun karvamajaansa. Se oli niin onnellinen. Otin pennun pois ja vein pennun minun valitsemaan pesään. Elli hyväksyi pesän ja toisenkin pennun samantien.

Ellin otteet olivat vähän ronskit. Hellyyden osoitukset olivat aika kovat. Lisäksi minun täytyi vähän siirrellä pentuja Ellin alta ja tieltä. Myös purentaotteet muualta kuin niskasta olivat kielettyjä. Lääkehöyryt ilmeisesti vielä sekoittivat Elliä.

Pentujen ruokinta

Minun täytyi ruokkia pennut, joten jätin perheen tutustumaan toisiinsa. Otin toisen pennun, mutta siitä Elli ei tykännyt yhtään. Heitin Ellin ruokinnan ajaksi ulos huoneesta ja se oven takainen raivoaminen kuulosti ihan hirveeltä. Ruokinnan jälkeen päästin Ellin takaisin. Järjestelin vähän asioita ja menin nukkumaan klo 5 tienoilla. Herätys uudestaan klo 6:30 ruokintaan (siinä oli minun yöunet). Elli oli tällä kerta suopeampi, vaikka yritti ottaa minulta pennun.

Seuraavat ruokinnat menivät itseltäkin sujuvammin ja varmemmin. Ellikin oli ”selvennyt” ja  rauhoittunut. Lopulta sain ottaa pennut ruokintaan ilman mitään vastalauseita, Elli oli jopa juonessa mukana! Tuli välillä istumaan minun syliini toimituksen ajaksi tai huolehti toisesta pennusta. Lopulta Elli jopa työnsi tassulla minulle pennun ruokintaan ja sanoi ”mau”. Emo oppii näköjään todella nopeasti, kuinka käsitellä pentuja, ja miten taitavasti se ohjailee niitä tassuillaan!

Kun 22h alkoi olla kulunut syntymästä, ruokin kissat viimeisen kerran ja otin Elliltä punaisen sukan pois. 24h on siis se aika jota suositellaan keinoruokintaan, jos emo B veriryhmää ja riski että edes joku pennuista voisi olla A veriryhmää. Laskeskelin, että pennut ovat kylläisiä vielä hetken, eivätkä siksi mene heti nisille. Menin nukkumaan, mutta laitoin kellon soimaan parin tunnin päähän tarkastusta varten.

Kokeilin nisiä, mutta ei maitoa, toinen pentu vikisi. Minulle iski paniikki. Soitin tukihenkilölleni ja hän kertoi minkä tiesi. Päätin ruokkia pennut vielä itse siltä varalta, että emolta ei ole tullut maitoa. Maito ei maistunut, joten ehkä ne sitten ovat juoneet. Laitoin kellon jälleen parin tunnin päähän soimaan. Kurkistinpesään ja toinen oli nisällä imemessä. Eli maitoa taisi tulla. Punnitsin pennut ja painoahan oli tullut emon ruokinnan jälkeen rutkasti lisää.

Nyt toista päivää vanhat pennut pulskistuvat hyvin ja väsynyt emo toipuu vastoinkäymisistään.

Huh, pääskö kukaan muu kuin minä tähän asti?! 😉