Ellimelli kissanäyttelyssa

Olimme eilen Ellimellin Mozartin (sijoituskissa) kanssa Siuntiossa kissanäyttelyssä ensimmäistä kertaa. Mozart oli aluksi ihan kauhuissaan ja pupillit olivat lautasen kokoiset. Taisi hälinä, vilinä kissapaljous ihmetyttää. Yritin vähän keventää jännitystä herkuilla, silityksillä, lässyttämällä ja muutamalla lelulla.  Arvatenkaan se ei kauheasti auta, kun emäntä itse on jännityksestä kireä … 😉

20180303_100836

Mozart on juuri yli 10kk, ja kisasi aikuisten sarjassa. Tuomarit ihastelivat kovasti. Mutta tuumasivat myös, että Mosse on ikään kuin teinipoika miesten missikisoissa. Emme siis pärjänneet, mutta Mossella on tulevaisuudessa kaikki mahdollisuudet pärjätä. Nyt pitää saada varmuutta ja syödä ruokaa. Ruokaa siksi, että kollilla pitää olla enemmän massaa ja oltava rotevampi. Varmuutta siksi, että Mosse oli kuin ”mamman poika, pää minun suojissa piilossa. Sain myös itse palautetta, ei tarvitse jännittää. Meidän ”sweat heart” sai kuitenkin sertin.

20180303_131653.jpg

Tuomari sanoi suoraan, että ei ota Mossea paneliin. Koska kisa oli meidän osalta ohi, minä pystyin rentoutumaan. Ja koska minä rentouduin, myös kissa rentoutui leikkimään hiirulaisellaan.

20180304_090843.jpg

Kisassa tapahtui kuitenkin jännittävä käänne. Olin katselemassa tuomarin paras valintaa, kun yhtäkkiä Mozart pyydettiin rientoihin mukaan. Olin ihan että anteeksi mitä? Menin ja varmistin vielä, että ymmärtääkseni meidän kisa oli ohi. Vastaus oli vain, että kissa tänne. Mozartin kanssa mentiin tuomarin paras valintoihin, mutta emme menneet jatkoon, kuten luvattiin.

Olen aina pitänyt tuomareita vähän omalaatuisina ja ehkä hieman arpakoneinakin. Tämä hollantilaistuomari muutti kyllä käsitystäni koko ryhmästä. Hän oli suorastaan älykäs. Hän todella näki Mozartin potentiaalin, antoi neuvot ja ajatteli hyvin paljon kissalähtöisesti. Koska olin käsityksessä, että me emme mene jatkoon arvosteluiden jälkeen, lopetin jännittämisen. Jos olisin tiennyt, että päädymme tuomarin paras valintoihin, olisin taatusti jännittänyt. Tämä oli kuin uusi yritys koko kisoissa. Tuomarilla taisi todella olla pelisilmää.

Mukana näyttelyssä oli seurana Cicin omistaja. Täytyy sanoa, että olipa mukava, että näyttelyssä oli seuraa alusta loppuun saakka. Näyttelyssä tapasimme naukulan mamman ja kauniin Noomin, Pinkkitassun kasvattajan pikku Ofelian kanssa ja muutamia muita uusi ja vähän vanhempia eurooppalaistuttavuuksia.

 

Mainokset
Kategoria(t): Yleinen | 3 kommenttia

Nappulavertailu

Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin nappuloista, joita Ellimellillä syödään, ja joita on kokeiltu. Alla olevasta kuvasta näkee mitä kaapista tällä hetkellä löytyy.

20180222_202649.jpg

Ellimellin ehdottomat suosikit ovat Purizonin kala ja kana nappulat. Ne kelpaavat AINA. Royal Canin Kitten murot on hyviä kanssa. Niitä laitetaan joskus esille, ja menekki on vaihteleva. Lahjaksi saatiin nirson kissan SAVOUR Exigent nappuloita. En tiedä kumpi niitä syö vai kumpikin. Ne ovat yleensä muutaman päivän kupissa, kunnes yhtäkkiä häviävät. Applaws Grain free on Ellimellin kissojen inhokki. Pussia on tyhjennetty pitkään ja hartaasti. Edes kova nälkä ei aja syömään näitä.

Lisäksi Ellimellillä on kokeiltu Thriven kana ja lohi-silakka nappuloita. En ole ostanut niitä aikoihin, mutta Elli söi niitä hyvällä ruokahalulla. Lisäksi joskus ostin Taste of the Wild nappuloita, sekä riista-savulohi ja taimen-savulohi. Pussi tyhjeni tasaiseen tahtiin, kunnes niiden syönti loppui yhtäkkiä. Ei nälkä eikä sekoittaminen muihin ruokiin auttanut. Nämä nappulat jäivät koskemattomina kuppiin. Yritin niitä aina välillä tarjota, mutta heitin ne lopulta roskiin, kun päiväyskin alkoi lähestyä.

Kuten joku ehkä huomasikin, Ellimellillä suositaan nappuloita, joissa korkea liha- ja energiapitoisuus. Kissat ovat lihansyöjiä, joten kissat pysyvät terveempinä, kun saavat niille sopivaa ruokaa. Suosin pitkään myös hyvin energiapitoisia nappuloita, kuten Royal Caninin pentunappuloita. Halusin tällä varmistaa, että sen vähän mitä Elli söi, olisi mahdollisimman ravinteikasta. Nykyään Ellimellin kissat ovat leikattuja, joten jätän nuo pentunappulat ainakin pois. Pekka pysyy hyvin linjoissaan näilläkin eväillä, mutta Elli on alkanut turpoamaan steriloinnin jälkeen. Vaihtoehtoina on antaa steriloiduille kissoille suunnattua ruokaa tai säännöstellä ruokamäärää. Taidanpa turvautua jälkimmäiseen.

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Ihana olla kotona

Olin tällä viikolla työmatkalla ja Ellimellin kisut menivät hoitoon mummolaan. Ensimmäinen vuorokausi oli vähän levoton, mutta sitten Elli ja Pekka asettuivat. Ellillä on vähän terhakka luonne, tiedättehän .. Elli oli hyökännyt äitini housun lahkeeseen, kun äiti oli kävellyt ohi. Puri kun käsi oli käynyt liian lähellä. Kaikki talon kissan kiertävät Ellin. Isäni oli laittanut nahkahanskan käteen ja ojentanut kätensä Ellille. Yritti ilmeisesti luoda kontaktia tai jotain. Elli nosti tassun vain kerran ja kynsäisi ranteeseen jäljen juuri siihen kohti, mistä hanska loppuu. Mummolassa pelätään jo hieman Elliä. Kohta en uskalla viedä Elliä sinne hoitoon, muualle en kyllä kovin helposti enää viekkään. Ei taida hoitopaikka-asiat siis järjestyä tulevaisuudessa kovin helposti.

No mites Pekka sitten? Pekka kaatoi yhtenä päivänä klo 23 aikaan korkean kirjahyllyn lattialle niin että lasinsirut vain lentelivät. Maljakoita, laseja ja koriste-esineitä meni rikki. En kyllä tiedä, miten Pekka sen onnistui kaatamaan. No, joka tapauksessa se taisi olla vahinko. Pekka kyyhötti todella nolona nojatuolin alla. Mummolan väki yritti lohduttaa Pekkaa, että ei se mitään jne .. Ei auttanut, Pekka oli niin pahoillaan, että mökötti vain tuolin alla. Oloa ei tainnut auttaa se, että mummolan Sabbra kissalla oli sanottavansa asiasta. Kävi paukuttamassa Pekkaa tassulla. Seuraavana päivänä mummolan herttainen alakerran rouva tuumasi vain, että taisi olla kissoilla riehakkaat leikit yöllä. Isäni tuumasi vain, että ”juu, on ne semmosia vekkuleita”.

Työmatkan jälkeen kävin hakemassa kisut. Näin Ellin naamasta ja olemuksesta, että se oli aikamoisessa stressissä. Pekka luimuili seinänvierustoilla. Taisi tietää, että joutuu kohta koppaan. Kotona kissat olivat tyytyväisiä ja niin herttaisia. Taidettiin koko sakki olla samaa mieltä yhdestä asiasta: ihana olla kotona 🙂

20180210_193509.jpg

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Mozart – Siitoskolli

thumb_IMG_2281_1024

Olen suunnitellut Mozartia siitoskolliksi. Tarpeeksi ikää olen odotellut ja paperiasiat piti tietysti myös saada kuntoon. FIV/Felv testit negatiiviset, sienitesti negatiivinen, napa ja kivekset ok ja veriryhmä A. Mozart ei ainakaan suoraan perinyt Ellin B veriryhmää, mutta on mahdolista, että se on kuitenkin b-veriryhmän kantaja. Se jää nähtäväksi.

Mozart on sosiaalinen, ei ujostele vieraita, viihtyy sylissä, ulkoilu on erityisen mieleen ja vielä tietysti vähän pentumainen, kun ikää nopeasti laskettuna 8-9kk. Näyttelyssä emme ole vielä olleet, mutta maaliskuussa olisi tarkoitus mennä Siuntion näyttelyyn. Olen kuullut, että jo 8kk ikäiset kollit ovat sukukypsiä ja tietävät mitä pitää tehdä. Toisaalta on niitäkin kolleja, joiden täytyy vielä antaa kypsyä.

Kuvat olivat viimeiset, jotka treffi-ilmoituksesta puuttui. Siispä menin eilen mummolaan ja pistettiin studio pystyyn. Tuli muutamia ihan kivoja otoksia.

Kuvailu otti välillä voimillekin

thumb_IMG_2248_1024

Kysyin tietysti Mozartilta itseltään, että onhan hän halukas käymään tyttöjen luona ”vähän leikkimässä”. Häntä rupesi joka kerta heilumaan myöntymisen merkiksi. Nyt odotellaan vain vastauksia meiän treffi-ilmoitukseen.

Kategoria(t): Yleinen | 2 kommenttia

Eroon kärttyisyydestä?

Kerroin taannoin, että Ellimellillä vihoiteltiin Ellin steriloinnin jälkeen. Elli oli suorastaan agressiivinen ja sähisi todella helposti. Eläinlääkärin ohjeen mukaan pidin Elliä suljetussa huoneessa yksin aluksi useita päiviä. Elli oli niin pahoillaan järjestelystä, että hellyin lopulta päästämään Ellin huoneistoon vapaasti. Elli ja Pekka sanoivatkin heti nenäpäivää. Ulkoilun aikana Ellissä alkoi taas kuitenkin näkymään kärttyisyyttä, joten suljin Ellin takaisin huoneeseensa. Tällaisia ”ulkoiluja” tehtiin valvotusti useina päivinä. Aluksi lyhyitä ja sitten vähän pitempiä. Yöt ja työpäivät Elli oli yksin huoneessaan.

Joskus ulkoilut päättyivät siihen, että Elli taas sähisi. Kun kuulin sähinän niin kannoin Ellin huoneeseensa ja suljin oven. Lopulta Elli ei antanut minun ottaa itseään enää kiinni vaan käveli itse huoneeseensa. Taisi lopulta tietää, että miksi huoneeseen joutui. Oli niin pahoillaan. Sähinät vähenivät huomattavasti, joten en enää kouluta Elliä. Kyllä meillä edelleen sähistään, mutta nyt siihen on yleensä syy.

Opin prosessin aikana, että toisinaan Pekka meni provosoimaan Elliä. Ihan tahalleen ärsytti toista. Joskus Pekka olisi halunnut leikkiä, mutta Elli sähisemällä ilmaisi, että eipäs muuten leikitä. Pekalle piti siis järjestää enemmän aktiviteettia ja leikkejä. Lisäksi huomasin, että Elli jossain määrin myöskin nautti siitä, että sai olla yksin huoneessaan. Elli arvostaa sitä, että saa olla välillä aivan rauhassa.

Luulanpa, että erittäin iso osa vihoittelusta johtui kuitenkin siitä, että Elli oli niiiiin vihainen steriloinnista. Mielenkiintoista oli, että vihoittelu ja kärttyily ei alkanut heti leikkauksen jälkeen vaan reilu kuukauden päästä. Ehkä Elli oli aluksi vähän pöllyssä, eikä heti tajunnut, mitä hänelle oli tehty. Toinen mielenkiintoinen seikka oli se, että viha ja pelko projisioitiin Pekkaa kohtaan. Elli on edelleen hieman vihainen, mutta minusta vaikuttaa, että Elli on sopeutunut tilanteeseen. Myös minun sydäntäni koskee, mutta huomaan myös, että Elli on seesteisempi kun ei hormonit pöllytä hänen päätään.

20180121_171253.jpg

Koko koulutusjakson aikana meillä on ollut myös Feliwaynferomoni haihdutin käytössä. Tällä hetkellä on puolipulloa jäljellä ja mietin, että jos annan sen kulua loppuun ja katson miten käy. Jos elämä jatkuu normaalisti, niin jätän sen pois. Jos taas agressiivisuutta ja muita käytöshäiriöitä alkaa ilmenemään taas niin varmaan pakko käyttää koko ajan. Maksaahan se, mutta eiköhän se ole hyvä, että talossa on rauha.

Kategoria(t): Yleinen | 4 kommenttia

Juhlapäivä

Jep, Ellimellille tuli paketti. Kissat arvasivatkin jo, että kenelle se tulee. Elli päätti heti ryhtyä aukomaan sitä. Matolle on jo lentänyt pahvisilppua.

20180105_195133.jpg

Silppuaminen ei ole minun mieleen, ja kissat halusivat paketin (no okei kyllä minäkin) auki niin autoin vähän.

IMG-20180105-WA0001.jpg

Voi juku, miten ruokien seassa ruvettiin peuhaamaan. Pian selvisi minullekin miksi

20180105_195653

Yksi Cosma tonnikalasnacks -putkilo oli auennut laatikon pohjalle. Keräsin enimmät pois ja annoin kissojen penkoa herkkunsa sieltä. Taisi olla kissojen juhlapäivä tänään 😉

 

Kategoria(t): Yleinen | 2 kommenttia

Kissat ja raketit

Taas on selvitty joka vuotisesta eläinten stressistä, uuden vuoden aaton juhlat ohi. Selitin Ellille ja Pekalle keittiössä hyvissä ajoin päivällä, että illalla ja yöllä on luvassa pauketta. Samalla voi näkyä valoja, ja että sitä ei tarvitse pelätä. Elli ja Pekka ovat turvassa kotona. Kissat kuuntelivat ja katsoivat minu tyyliin: ”aha, ok”.

Paukuttelu alkoi ja Pekkaa kiinnosti kovasti. Kuikuili ikkunassa, ja häntä viuhui kovasti.

Elli vain kurkisti toisella silmällä, kun kysyin että onko kaikki hyvin.

20171231_205927

Kyllä kissat välillä katsoivat minua korvat päänmyöntäisesti kallistettuna, kun kuului kova pauke. Näin sen kyllä, ja kuulin paukkeen, mutta en välittänyt kummastakaan. Kissat ymmärsivät käytöksestäni, että ei tarvitse pelätä ja rauhoittuivat sitten itsekin. Ihmisen käytöksellä on paljon vaikutusta näköjään.

 

 

Kategoria(t): Yleinen | 4 kommenttia