Meidän pikkuneiti on aloittanut soseiden syönnin. Olin laittanut sosetta lautaselle ja syötin neitiä pöydän ääressä. Sosepurkki oli jäänyt keittiötasolle. Pekka hiippaili haistelemaan. Oli ilmeisesti hyvä tuoksu, kun purkin reunukset kuoltiin puhtaaksi niin pitkälle kuin kieli riitti.
Meidän pikkuneiti on kylvyssä ja vesi loiskuu. Eihän lasta sovi jättää valvomatta, eihän?
Viikonloppuna oltiin mökillä mummolanväen kanssa.
Vanhan mökin lattialautojen alla juoksentelee joskus hiiriä. Kaikkia kissoja kiinnosti kovasti. Sopiva hajurako vaan täytyy jättää muihin. Jos vaikka hiiripaisti tulisi esiin niin ei mene vahingossa väärään suuhun.
Laitoin beiben nukkumaan päiväunille. Vauva vapaalla ajattelin editoida valokuvia vaan ei syli ollut vapaa silloinkaan
Mainitsin aiemmin, että kissat ovat jääneet vauvan tulon myötä vähemmälle huomiolle. Ne ovat nyt oppineet ottamaan osansa silloin, kun beibe nukkuu. Välillä ne ihan innostuvat, kun beibe menossa nukkumaan ja tietävät, että silloin alkaa heidän emäntäaika.
Makaan kyljelleni pimeässä huoneessa meidän sängyssä vauva vierellä. Vauva on lopettanut iltaisen huutonsa ja juuri nukahtanut. Tässä kohti tapahtuu jotain, mikä toistuu lähes joka ilta. Makuuhuoneen ovi avautuu hiljaa ja kaarella oleva musta hännänpää näkyy oviaukossa.
Kun tilanne ok, kuuluu ”kurr” ja musta hahmo hyppää sängylle. Jalkopäähän käpertyy rullalle meidän Pekka.
Siitä on kohta 3 viikkoa, kun kävimme hakemassa mummolasta meidän kissat Ellin ja Pekan. Vauva oli mukana.
Mosse katselee beibeä etualalla, Elli kurkistelee sohvan takaa
Mosse ja Elli olivat uteliaita uutta tulokasta kohtaan ja tulivat lähempää katsomaan. Sabbra pysyi kauempana, mutta se suorastaan ihasteli vauvaa.
Kotona meillä oli ensimmäisen viikon hyvin hiljaista. Pekalla oli sopeutumista, että taloon tuli vauva. Se piilotteli kaapeissa ja parvekkeella. Joskus saattoi nähdä, kun musta hahmo juoksi matalana jonkin kulman taakse.
Nyt Pekka kissa uskaltaa tulla haistelemaankin vauvaa, mutta lähtee karkuun tai piilottelee edelleenkin, jos vauvasta lähtee enempi ääntä.
Elli oli myös aika varautunut ensimmäisen viikon, mutta on jo rentoutunut. Tulee joskus hakemaan itse huomiota tai tulee syliin.
Elli ja beibe lepäilevät emännän päällä
Vauva vie itseltäni suurimman osan ajasta sillä seurauksella, että kissat ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Olen yrittänyt tsempata, ja huomioida kissojakin, mutta vetäydyn helposti itseeni, jos saan hengähtää hetken. Erityisesti Elli kärsii. Onneksi kumpikaan ei ole mustasukkaisia.
Niin ja meuhkasin kauheasti siitä pinnasängystä ennen beiben syntymää… Tilanne on nyt se, että kukaan ei nuku pinnasängyssä ja verkko on mytyssä lattialla 😅
Lapsivedet olivat menneet ja kärvistelin kotona yön tunteina supistusten kanssa. Viihdyin kylvyssä tai vaelsin asunnossa. Yritin helpottaa oloa. Elli jätti yöunensa myös väliin. Seurasi minua missä olinkin tai viipyi kylpyammeen vieressä.
Oli todella suloista miten Elli oli huolissaan. Taisi tietää mistä on kyse. Aamulla kissat menivät mummolaan hoitoon.
Viime viikon pe syntyi meidän pieni tyttö 2990g 45cm. Synnytys oli pitkä ja rankka, mutta palkinto sitäkin mieluisampaa.
Meidän beiben laskettu aika on ihan pian. Se voisi itseasiassa syntyä jo. Kissat ovat tähän asti nukkuneet molemmat oikein mielellään pinnasängyssä niin että patjaa peitti ihan karvakerros. Kerroin aiemmin vaihtoehdoista estää kissojen oleilu pinnasängyssä. Ostin käytettynä sellaisen verkon, joka kiinnitetään pinnasängyn jalkoihin. Saatiin vihdoin asennettua se paikoilleen toiveena se, että kissat tottuisivat pois pinnasängystä.
Mieheni sitoo verkkoa toisella puolella ja Pekka aukoo solmuja toisella puolella.
Jonkin ajan päästä tulos oli tämä:
Kissojen oleilu on pinnasängyssä vähentynyt huomattavasti. Jos olen heidät sieltä yllättänyt niin molemmat ovat usein kutsuttaessa tulleet sieltä pois. Ovat siis jollakin tasolla ymmärtäneet, että heidän oleiluaan siellä ei suvaita.
Verkon pitäisi olla tiukalla kaikista kulmista. En usko, että jaksan konttailla pinnasängyn jaloissa joka kerta, kun otan tai laitan vauvan pinnasänkyyn.
Pitäisikö viritellä jotain muuta? Ei oikein jaksaisi..
Meidän Pekka viihtyy mökin ulkotarhassa. Vaikka väsymys silmin nähden painaa silmäluomia niin silti se istuskelee siellä. Korvalehdet vain heilahtelee välillä. Pekalla on seuranaan iso parvi hyttysiä.
En usko että hyttyset juurikaan pistää turkkiin, koska se on tiivis. Kissan korvissa ja suupielissä karvaa on kuitenkin ohuelti, joten ainakin näihin paikkoihin hyttyset pääsevät pistämään. Oletus osuu oikeaan, Pekan korvat ovat ihan paukamilla.
Jos kissa ei raavi pistoskohtia niin niiden pitäisi parantua itsekseen muutamassa päivässä niin kuin ihmisellä. Jos korvat kutiavat kovasti, voi olla ehkä viisasta harkita kauluria tai jotain muuta viritystä, jotta kissa ei raapisi korvia verille. Onneksi Pekkaa ei tunnu haittaavan nuo hyttysen pistot.
Ellinkujeet 